25-Manna 1996, Huddinge

Rastisanomista by Matti T

Tällä kertaa oli jutun kirjoittajaksi valittu henkilö, joka oli mukana vain noin puolet matkasta. Lieneeköhän syynä se,että tämän lehden palstoilla olleet matka-, leiri- yms. kertomukset ovat olleet melko puuduttavia lukea ja vaikeasti ulkopuolisille avautuvia. Ehkä nyt lukijat pääsisivät helpommalla. Matkaan Bussi saapui Turunsatamaan hyvissä ajoin. Tässä vaiheessa allekirjoittanutkin liittyi ryhmineen muiden mukaan. Satama-aukion hyinen syystuuli vaihtui ilmastoidun linjabiilin lämpimään hönkäilyyn. Kun muutama muukin Turkuun eksynyt orpo saatiin mukaan, voitiin ajaa Seawind-varustamon lippulaivan uumeniin. Samaan laivaan näytti nousevan myös Pihkaniskoja ja Rykmenttiläisiä. Majoittautuminen sujui joutuisasti tilaviin neljän hengen hytteihin. Tässä vaiheessa flunssainen hyttitoverimme Heikki M avasi ensimmäisen paperinenäliinapakettinsa. Hessu oli myös ystävällisesti ajatellut meitä muita varaamalla pussillisen korvatulppia yöllisten meluhaittojen torjuntaan. Ilta sujui rauhallisti pientä iltapalaa syöden, ostoksia tehden ja nauttimalla kolikkopelien kihelmöivästä jännityksestä. Pian määräämä ehdoton hiljaisuus laskeutui laivalle pian klo 23:n jälkeen Aamu Lauantai valkeni Tukholmassa poutaisena mutta raikkaana. Laiva oli liikkunut erittäin vakaasti, joten nukuimme keskimäärin todella hyvin. Flunssapotilaamme Hessu oli puolestaan tuskaillut nenänsä kanssa. Vähän ennen ylösnousua hän joutui avaaman toisen nessupaketin. Lähdimme hiukkasen ennen aamiaisen tarjoiluaikaa laivan ravintolaosastolle, joka olikin jo täynnä sämpylöitä ja puuroa narskuttelevia kanssamatkustajia. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Sitten vaan yöpymiskamat kassiin ja bussiin.

Rykmentti JÄÄÄÄ…….. Ensimmäinen kosketus Ruotsin maaperään sujui mahtavasti. Naapurimme, suurviestien kakkonen, Rajamäen Rykmentti jäi kiihdytyksessä selvästi kakkoseksi. Tosin jouduimme päästämään heidät melko pian ohi, sillä bussistamme oli jäänyt keula- tai joku muu vastaava portti auki ja jouduimme hieman hidastamaan. Puolen tunnin matka kilpailukeskukseen Tukholman eteläpuolelle sujui nopeasti mutta joutuisasti. Suurimmat vaikeudet kuskillamme oli pitää bussi tiellä silloin, kun Väreen Timppa päästi ilmoille rämäkän aliupseerin naurunsa. Tässä vaiheessa Partasen Tapsa kertasi kaikille suunnistuksen perusaksiooman: mitä nopeammin metsästä tulee pois, sitä vähemmän siellä menee aikaa. Bussi tyhjennettiin puolen kilsan päähän kilpailukeskuksesta. 16-sarjan pojat olivat onnettaren suosiossa ja saivat tällä kertaa vuoron kantaa teltat ynnä muut yhteiset tarvikkeet TC:hen. No hyvinhän se sujuikin kun myö veteraanit hiukan jeesattiin. Järjestäjien meille varaamat telttapaikatkin löydettiin lähes pummeitta. Sitten vaan teltat kasaan ja kaffe porisemaan! Hessu availi kolmatta pakettiaan… Kisa Tapsa P oli kasannut kaksi tasavahvaa joukkuetta, joista kumpaankin oli nimetty 25 lähes tasavahvaa karpaasia tai karpaasitarta. Joukkueet etenivätkin lähes näkötuntumassa aina ensimmäisen osuuden K-pisteelle, jonka jälkeen ns. ykkösjoukkue eteni hieman edellä mahtavasti tsempannutta kakkosta. Metsästä saapui tasaisena virtana enemmän tai vähemmän onnellisia hyralaisia. Toiset pitivät hiihtosuunnistuksen omaisesta polkuverkostosta, toiset taas hieman vierastivat sitä. Mahtavista tsemppareista voitaisiin mainita Sampo S:n tykitys toisella osuudella: kärjen vauhtia ja 50 sijan nosto. Lisäksi mieleen jäi Annelin rutistus loppusuoralla: sellaisesta vauhdista moni suomalainen pikajuoksija vain näkee unta, ja sitäkin hyvin harvoin. Lopputuloksissa ykkösjoukkue oli 66. noin tunnin voittajalle hävinneenä. Toinen joukkueemme sijoittui sijalle 248 takanaan mm. sellaisia huippujoukkueita kuten Angelniemen Ankkuri ja Turun Suunnistajat. Kaiken kaikkiaanhan tämä viesti oli suomalaisittain historiallinen, sillä koskaan aikaisemmin eivät meikäläiset ole onnistuneet voittamaan 25-Mannaa. Tällä kertaa tuli peräti viisi ensimmäistä sijaa Suomeen. Voiton vei Helsingin Suunnistajat ja toiseksi tuli, yllätys yllätys Rykmentti Rajamäeltä. Väsyneinä mutta onnellisina Kun viimeistenkin osuuksien juoksijat saatiin maaliin, aloimme hiljalleen kasailla kampeitamme ja laitella telttoja kasaan. Erinomaisesti toimineen kahvi+mehupalvelun (kiitokset Loikaksille) termosastiat tyhjennettiin ja seuraviiri laskettiin haikeissa tunnelmissa. Ensi vuodeksi jäi vielä hiukan petraamista, koska tavoitetta 50 joukkoon ei saavutettu. Ehkä Petra K:kin on sitten mukana. Sitten vaan kamat kantoon ja bussia etsimään. No sehän löytyi tietty helposti, ja kun Piiakin saatiin kyytiin, voitiin lähteä etsimään jotain makoisaa ruokapaikkaa. Sellainen havaittiinkin hyvin pian ja nopean palvelun ansioista lähes jokaisella oli kohta edessään herkullinen mutta maittava BigMac-ateria. Osa ryhmästämme ajautui jostain syystä väärään kuppilaan, jossa Zing Zong ja Ping Pong tarjosivat heille puikkoruokaa. Hessu osti samalla ett par paketer näsdukarna lisää. Matkalla kohti Vikingin terminaalia kantautui bussin takaosasta hempeätä poikakuorolaulantaa. Iloiset kertosäkeet seurasivat toisiaan. Ja kertosäkeitä seurasi tyttärien kevyt kikatus. Satamaan saavuimme hyvissä ajoin. Pia ja Jukka hakivat lippumme ja pienen odottelun jälkeen pääsimme laivaan. Heti hyttiytymisen jälkeen meille oli varattu kokoustila, missä oli tarkoitus vaihtaa mielipiteitä viestin kulusta ja omista aatoksista viestin jälkeen. Kokoustilan löytäminen tuntui olevan huomattavasti vaikeampaa kuin konsanaan rastien hakeminen, koska vain pieni osa porukastamme löysi sinne. Sääli heitä, sillä Pia oli hoitanut paikalle hyvät tarjoilut. Laivamatkan tapahtumia en kommentoi tämän tarkemmin. Itse en ollut tekemässä havaintoja eikä tapanani ole kirjoitella kuulopuheiden perusteella. Sellainen muistikuva minullaon, että nukkumaan mennessämme hyttimme lattialla oli iso kasa kertaalleen käytettyjä pappernäsdyker. Summa Summarium Kaiken kaikkiaan 25-Mannakavlen on mahtava suunnistustapahtuma. Eri osuuksien ikärajoituksien myötä viestissä mitataan oivallisesti seurojen toiminnan laajuutta. Viesti sopii mainiosti myös seurahengen parantamiseen, sillä harvoin näin iso joukko eri ikäisiä suunnistajia saa olla yhdessä ja juosta vieläpä samassa joukkueessa. Muutaman vuoden kuluttua Hyvinkään Rastikin tulee pokkaamaan 25-Mannasta mitalit kotiin. Sen takaa voimakas panostus nuorisotyöhön ja vanhempien poikien nouseminen suomalaisen aikuissuunnistuksen kärkikastiin. Samassa imussa tytöistä kehittyy todellinen huipputiimi. Kun vielä jaksamme kannustaa jokaista joukkuetoveriamme, saamme HyRa:an sellaisen tsempin, että minkään viestin voitto ei ole meille enää saavuttamattomissa.

25-Mannan sivuilta

Kungens kurvassa aivan Tukholman eteläpuolella saatiin suomalainen voittaja, Helsingin Suunnistajat. Snättringe SK ja OK Södertörn järjestivät ja kilpailu veti puoleensa 357 joukkuetta.

Linkit

• Rastisanomien juttu