Mikkeli-Jukola 2009
Venlojen Viesti
Jutun kirjoitti:PaulaSaavuin kisapaikalle juuri parahiksi näkemään Venlojen viestin lähdön. Hieman kiireinen aikataulu aiheutti sen, että en ehtinyt nähdä aloittajaamme Kirsiä ennen lähtöä. Tiesin, että hän on hyvässä kunnossa ja mielellään aloittamassa, joten uumoilin hänen nauttivan lähtöä edeltävästä jännityksestä ja lähtevän innolla matkaan. Hieman Kirsi oli viimeistelyharjoituksessa Paloheinässä valitellut heikkoa oloa, mutta konkarina hän varmasti osasi valmistautua viestiin juuri hänelle sopivalla tavalla. Sairastumisillehan me emme mitään voisi, mutta kaikkeen muuhun pystyimme vaikuttamaan. Lähtölaukaus kajahti, aurinko paistoi ja itsekin olin ihan fiiliksissä naisten kirmatessa ravirataa kohti k-pistettä.
Etsiskelin vessaa, mutta totesin jonot aivan liian pitkiksi, joten menin huoltoteltalle odottelemaan jonojen lyhenemistä. Hanna valmistautui siellä omaan osuuteensa ja häipyi verryttelemään. Tyttö näytti päättäväiseltä ja keskittyneeltä, joten annoin hänen valmistautua rauhassa sählätessäni itse varusteideni kanssa. Katja saapui paikalle ja joukkue oli nyt koossa. Numero löytyi kirjekuoresta, vielä viimeinen tsekkaus, että lapset ovat järjestyksessä ja sitten äiskän kanssa etsimään lyhyttä vessajonoa. Sitähän ei löytynyt, joten jonotuksen jälkeen kuulin kärjen vaihtavan toiselle osuudelle ja aloin hieman hätäillä omaa aikatauluani. Huoltoteltalla kuulin Kirsin olleen hyvin ensimmäisessä väliajassa ja aloin vedellä kenkiä jalkaan. En ollut täysin varma ajankulusta ja päätin lähteä hyvissä ajoin vaihtoalueelle, siellä ainakin olisi lyhyempi vessajono.
Vaihtoalueella katselin vaihtoon saapuvia juoksijoita ja kävin katsomassa online-päätteeltä, että mitenköhän Kirsi oli loppumatkan jaksanut. Pääte väitti, että Kirsi olisi vielä matkalla. Ihmettelin, enkä tajunnut, että onlinessä taisi olla vähän viiveitä⦠Hannaa ei kuitenkaan vaihtopuomilla enää näkynyt, joten kävin uudelleen tarkistamassa tilannetta. Kirsin väliajoista päättelin, että lopussa oli tainnut tulla virhe, mutta ihan ok juoksu kuitenkin. Täytyy sanoa, että en oikein tajunnut, mitä kone näytti. Siksi lähdin verryttelemään hieman epävarmana siitä, mikä oli joukkueemme sen hetkinen tilanne. Juoksentelin ja kävin vessassa, kävin vessassa ja juoksentelin. Välillä kävin katsomassa mallikarttaa ja se näytti juuri siltä, kuin olin aiemminkin alueen kartan nähnyt. Ei siitä sen enempää. Venyttelin ja sain lihakset jo tuntumaan ihan vetreiltä. Näin kuinka Reetta ja Linda tempaistiin Urheilukanavan haastatteluun vaihtopuomille. Näytin Reetalle peukkua, hyvä tytöt! Koetin pysyä liikkeessä, mutta samalla säästellä voimia osuudelle. Kun kärki kuulutettiin saapuvaksi lähestymisrastille, tajusin aloittaneeni verryttelyn liian aikaisin. Kävin istumaan metsän katveeseen ja laskeskelin, että menisihän meillä vielä ainakin 20 min ennen kuin joukkueemme olisi toisessa vaihdossa. Nauratti ja harmitti yhtä aikaa. Olisihan sitä vaikka jonkun energiapatukan palan voinut vielä ihan hyvin ottaa, mutta turha toivo, enää ei ollut paluuta huoltoteltalle. Istuskeltuani jonkin aikaa aloin uudelleen hölkätä. Zimzalabim, nyt jalat painoivatkin kuin lyijypuntit. Jaahas, väärä valinta käydä istumaan, manasin ja koitin hötkytellä koipia uudellen. Ei auta, nyt on mentävä sillä mitä on, päätin, ja menin lähemmäs kyttäämään Hannan punaista paitaa. Odottavan aika on pitkä ja kun olin ihan pihalla joukkueemme sen hetkisestä sijasta, en uskaltanut irrottaa katsetta saapuvista juoksijoista. Ja sieltähän Hanna kirmasi kohti karttatelinettä. Väliajoista olin sen verran tajunnut, että Hanna oli lähtenyt hilaamaan sijoitustamme tasaisen varmasti kohti ääneenlausumatonta tavoitettamme, mutta en edelleenkään tiennyt millä lukemilla joukkueemme eteni. Heiluttelin Hannalle ja sain hyvin juosseelta tytöltä kartan sekä kehoituksen ottaa tarkasti.
Oma osuuteni oli kuuden kilometrin mittainen ja alku siitä meni ihan suunnitellusti. Rastivälit näyttivät noudattavan kaavaa: pitkä väli ja sen jälkeen rypäs lyhyitä välejä, taas pidempi väli, jne. Juoksentelin polkuja ja oioin tiheikköihin syntyneitä uria pitkin. Ihan kuin hiihtosuunnistusta, ajattelin. Juoksu tuntui raskaalta, mutta päätin olla välittämättä siitä. Olin aiemmasta viisastuneena tarkkana poluissa ja varmistin, että tiesin, mistä kohtaa lähdin metsään. En sinkoillut päättömästi ja huomasin pari samaa vauhtia sujuvasti etenevää sopivaa matkakumppania. Nuo selät näkyvissä ja hyvin menee, päätin. Ja sitten se tapahtui. Laskettelin polkua pitkin tuttu selkä edessä kohti helpon näköistä rastia. Pois polulta ja kohti rastia. Yhtäkkiä urat haarautuivat ja ajatus herpaantui hetkeksi. En varmistanut suuntaa, vaan jatkoin vauhdikkaasti “sinne päin”. Oja pysäytti, mutta en halunnut uskoa olevani tekemässä virhettä, vaan jatkoin vielä vähän eteenpäin. Toinen oja. Eieiei. Pysähdys ja kartanlukua. Kyllä, olen 100 metriä sivussa rastilta vaalenvihreässä pusikossa. Kirosanoja mielessäni pyöritellen korjasin kurssin kohti rastia. Ojan vartta ja pienen pusikkokierron takia vielä vähän takakautta rastille. Jokin letka näytti saaneen minut kiinni. No, nyt mennään sitten kimpassa ajattelin ja juoksentelin seuraavat lyhyet ylös-alas âvälit tiukassa jonomuodostelmassa. Ja sitten se tapahtui taas. Juoksin rinneväliä ja tulin kohtisuoraan mäkeä alas kulkevalle polulle, jonka takana rastini oli. Olin ylempänä rinteessä kuin luulinkaan ja jatkoin polun yli muille hajonnoille juoksevien tyttöjen perässä. Ihmettelin, kun rasti ei tullut vastaan, vaikka sen piti olla heti polun takana. Tuli toinen polku. Päässä löi tyhjää, täh, onko tämä nyt vasta se minun polkuni? Juu, näin sen täytyy olla. Eteenpäin. Vasta hetken päästä tajusin, ettei rastini voi olla näin kaukana pysähdyin ja katsoin kunnolla karttaa. Meinasi itku päästä, kun totesin olevani lähes seuraavalla rastilla. Löytyihän se rasti sitten, mutta siinä vaiheessa selkäranka oli katkennut ja vaikka kuinka tsemppasin loppuvälit, olin todella pettynyt. Askel painoi ja mieli oli maassa. Tihrustin vaihtosijaa maalikopin seinällä ja hetkeksi piristyin, kun näin sen näyttävän lukemaa 222. En ollutkaan sijalla 300+. Ilo oli kuitenkin lyhytaikainen, kun huoltoteltalla kuulin lähtösijani. Hanna oli juossut kuin hirvi ja nostanut sijoitustamme 100 pykälää. Minä olin siis pudottanut 46 sijaa. Niin ja se selkä, jota seurailin ennen virheitäni. Se oli saapunut vaihtoon 69 sijaa paremmin kuin minä. Ja mikä pahinta, olin tehnyt juuri sellaiset virheet, joita olin päättänyt välttää.
Keräiltyäni itseäni hetken teltalla rahjustin suihkuun Ainon kanssa. Ainon hissi oli kulkenut toiseen suuntaan, hän oli nostanut kakkosjoukkueen sijoitusta yli 80 pykälää. Pikapesun jälkeen minut tempaistiinkin sitten mediakeskuksen ovelta seuraamaan toimittajien työtä ja mediakeskuksen toimintoja lähes koko yöksi. Se onkin sitten ihan oma tarinansa. Katjaa en ehtinyt nähdä enää, mutta hän oli nostanut hienosti joukkueemme sijalle 196. Virheitä ei kuulemma ollut tullut, mutta matka oli alkanut lopussa painaa. Eipä ihme siinä kelissä. Ensi vuonna onkin sitten Kytäjä-Jukola, emmekä pääse yrittämään revanssia. Voi harmi, että Jukola on vain kerran vuodessa!
Hyvinkään Rastin venlaryhmän 1.Venlojen viesti 2009 Mikkelissä 13.6.2009
Jutun kokosi:Janne T
Venlaryhmän yhteiskuva
Kommentit tapahtumasta ja juoksusta
Essi
Koko Jukola tapahtuma sujui melko lämpimissä merkeissä. Sää olisi tosin voinut juoksuosuuksien aikana olla hieman viileämpi. Oma suoritukseni ei mennyt ihan odotusten mukaisesti. Kaikki rastit kyllä tuli haettua, mutta kyllä siihen aikaakin kului. Eli siis ainoa positiivinen asia suunnistuksesta taitaakin olla se, ettei mua hylätty. Nyt ainakin tietää keskittyä ainoastaan omaan suoritukseen, eikä seurailemaan muita samalle rastille meneviä. Hieno kokemushan tuo loppujen lopuksi sitten olikin… vuonna 2011 ollaakin sitten jo kokeneempia ja viisaampia.
Illalla käytiinkin katsomassa päivän odotetuin hetki…Jukolan viestin lähtö. Lähtö hetken musiikki muuten laukaisi viimeistään jännityksen.
Reetta
Minä, Saana, Outi, Hanna-Mari ja Krista mentiin Mikkeliin bussilla. Matkalla luettiin iltasatua, ihanaa Nalle Puh -kirjaa. Bussi vei meidät majoitusalueen viereen, teltan kasaaminen risukkoon sujui melko hyvin, vähän liikaa kantoja tosin.
Lähtö oli hienon näköinen kun niin monta naista kirmasi yhtäaikaa raviradalla, mukana myös Krista, Outi ja Essi. Omaa osuutta odotellessa minä ja Saana päästiin telkkariin haastatteluun.
Lopulta Essi tuli ja minäkin pääsin metsään. Löysin Saanan ja Lindan etsimässä rastia 167. Seikkailtiin siellä jonkun aikaa, ja lopulta se löytyi. Loppumatkan menin käytännössä erään vanhemman naisen kanssa, jolla oli täsmälleen sama reitti kuin minulla. Maaliin pääsin ihan kunnialla, mutta seuraavan osuuden juoksija Milla hylättiin…
Jukolan viestin lähtö oli todella mahtava. Minä, Outi ja Saana katsoimme myös ensimmäisiä vaihtoja. Siellä myös satoi vähän vettä ja ukkosti. Kun me mentiin telttaan, me kuuntelimme radiosta mielenkiintoista Jukolan viesti -selostusta, jossa kerrottiin hyttysistä. Nukuttiin silloin yöllä ehkä 3 tuntia.
Aamulla kun heräsimme virkeinä, menimme katsomaan kärkijoukkueiden viimeisiä vaihtoja ja maaliintuloa. Purimme teltan ja kamat jäivät vesisateeseen. Kotimatkalla vähän väsytti, mutta oli tosi kiva reissu kaiken kaikkiaan.
Milla
Vaihtoalueella vähän jännitti, mutta en ehtinyt kauaa jännittää kun Reetta tuli aika pian. Vaihdosta juoksin K- pisteeseen ja sieltä ekalle rastille, joka oli keskellä tiheikköä. Juoksin tai oikeastaan hölköttelin aika paljon välillä kyllä täytyi kävellä. Itse suunnistus suoritus meni todella hyvin, lukuun ottamatta paria pummia ja sitä kun juoksin nelos rastilta suoraan juomarastille ja sitä kautta kutos rastille. Eli en siis muistanut käydä vitos rastilla ja nyt harmittaa. Maasto oli melko hyväkulkuista, vaikka risuja olikin paljon polkuja ja uria pystyi hyödyntämään paljon. Soillakaan en kastunut pahasti, vasta ihan lopussa kastuin polvia myöten kun oli pakko kahlata ojan läpi kun sen yli ei pystynyt hyppäämään. Nilkankin ehdin loukata 9-10 rastien tienoilla johonkin jyrkänteen koloon.
Oli tosi kivaa, en olisi uskonut että pärjäisin Venlojen viestissä ja että suunnistus menisi niin hyvin kun se meni. ? Maali suora oli ihan hiiiirrrveeeeen piiiiiitkä ja harmittaa kun mun huolimattomuusvirheen takia mun joukkue hylättiin (ei uskois että sain koulusta stipendin siitä, etten ollut poissa, myöhässä tai unohtanut mitään). Virheitä sattuu ja niistä oppii 2011 vuoden Jukolassa sitten uusi yritys. 🙂
Marika
Siis. Jukolassa ja Venloissa yllätti tapahtuman suuruus ja kansainvälisyys. Osallistujia 14 000, 19 eri maasta, vau. Oli kuitenkin tosi kiva että nämä huiput ja sitten me ensikertalaiset juostiin samat radat. Tunnelma raviradalla ja metsässä oli yllättävän rento. Metsässä, varsinkin alussa törmäsin pariin suunnistuksen vasta-aloittaneeseen ja mentiin yksi tai kaksi rastiväliä yhdessä. Yhdellä rastivälillä jopa selitin toiselle mikä on kuvioraja! Vähän myöhemmin pääsin kiinni letkoihin ja siellä oli myös tosi rentoa porukkaa. Pari kertaa letka suunnitteli reittiä yhdessä ja mietittiin sitten ettei se mitään yhteistyötä ollut, naisten pitää vaan päästä puhumaan, muutenhan suunnistus olisi ihan tylsää! Välillä taas mietittiin porukassa kummalla juomapisteellä käytäisi jne. Venloissa jaksoi myös juosta ihmeen hyvin, kun keskittyi vain letkan mukana pysymiseen ja kartanlukuun. Siinä ei paljon kerennyt väsymistä ajattelemaan, itsekkin ihmettelin miten melkein 10km juosten ei tuntunutkaan niin ylitsepääsemättömältä. Jotkin pikku seikat vaikuttivat myös jaksamiseen kummasti mm. ensiapupisteen ohi juostessa joku, ilmeisesti järjestäjä, huusi perääni “Hyvä Hyvinkää!” 😀
Venloissa juokseminen oli myös todella hyvä oppitunti. Kun juoksee letkassa ja yrittää samalla pysyä kartalla missä mennään, niin siinä oppii suunnistusta vähän eri kantilta. Siinä oppii myös huipuilta. Kärkiporukkahan juoksee metsässä ensin ja he pistävät syntyneet urat aluilleen. Siinä näkee samalla itseä kokeneempien reitinvalintoja, myös letkan vetäjän valintaa. (Tosin itsekin johdin yhtä letkaa hetken, mutta se tyssäsi keppiin, joka pilkotti salakavalasti polun reunasta. Siis kompastuin ja lensin aika komeasti nurin…)
Oman osuuden jälkeen oli kiva rentoutua ihanan -kylmässä- suihkussa, olisin voinut seistä siellä vaikka tunnin! Ja viettää loppu ilta meidän Hyvinkään venlojen, pääasiassa telttakämppiksen Essin kanssa. Katsottiin tietenkin Jukolan lähtö ja valvottiin kisapaikalla varmaan johonkin kahteen asti. Tosi mukava kokemus oli ja innolla odotan jo seuraavia Venloja. Oli todella kiva että innostuit tällaista porukkaa keräämään ja että juuri Venlat oli tavoitteena. Muuten monella ei olisi varmasti tullut mieleenkään lähteä tällaiseen tapahtumaan mukaan. Joten Kiitos siitä! (toim. huom: Viimeiset kommentit oli tarkoitettu Jutun koonneelle Janne T:lle)
Outi
Stressasin Venlojen viestistä viikkoja ennen H-hetkeä. Aluksi sitä, että pääsenkö ollenkaan juoksemaan, kun akillesjänne vihoitteli. Kun jalka parani stressasin sitä että sujuuko suunnistus ja kestääkö kunto. Ajattelin, että jos pääsen radan 3 tuntiin läpi niin olen tyytyväinen. ? Vatsa oli täynnä perhosia jo muutamaa päivää ennen h-hetkeä.
Pakkasin mukaani tapani mukaan valtavan laukullisen tavaraa, mistä kuitenkin puuttui mm. retkijakkara. Lauantaiaamuna aamiainen ei enää maittanut, mutta pakko oli jotain syödä. Lähtöhetkellä hörppäsin vielä lasillisen magnesiumjuomaa.
Ulkopaikkakuntalaiselle mystinen Linjalakin löytyi helposti. Ennen bussin lähtöä helpotusta oli kuitenkin etsittävä S-marketin vessasta. Me Venlat linnoittauduimme takapenkille kaikki enemmän tai vähemmän jännittyneinä. Tunnelma ei ollut erityisen hilpeä.
Mikkeli tuntui lähestyvän aivan liian nopeasti. Perille päästyämme rupesimme kannon kiskontaan, jotta saimme teltat pystytettyä. Sitten olikin kiirehdittävä jo syömään ja seurapalaveriin, jossa kerrottiin ohjeet, jotka tuntuivat edelleenkin ihan yhtä epäselviltä. Sitten nopeasti vaihtamaan vaatteita ja verryttelemään.
Kokeneempien Venlojen opastuksella selviydyimme emit nollauksien yms. juttujen läpi raviradalle. Hölkötellessäni kohti lähtöpaikkaa rupesi tapahtuman suuruus pikkuhiljaa valkenemaan. Meitähän oli todella paljon. Miten olisi mahdollista löytää viidessä minuutissa oma kartta narulta?
Otin kartasta kaksinkäsin kiinni, ettei se vaan putoaisi, rynnäkkökivääri ampui ja lähdin juoksemaan. Tilaa onneksi riitti hyvin ja pitkän raviratajuoksun aikana ehti kysellä kavereiden hajonnat, jotka eivät kuitenkaan olleet samat, joten oli keskityttävä omaan reitinvalintaan.
K-pisteellä hain katseellani leimasimia, mutta kun muutkaan eivät leimanneet, tajusin että niitä ei varmaan ole. Otin suunnan ja lähdin kävelemään muiden perässä tavoitteenani oli löytää polun ja ojan risteys. Maastosta löytyikin sitten polku muttei ojaa. Eikun jatkamaan etsintää. Lopulta löytyi jonkinlainen polun ja ojan risteys, mutta musta tuntui että ne menivät väärään suuntaan. Lopulta kompassi asettui ja valitsin oikean ojan. Fiksuna tyttönä lähdin etenemään ojan vasenta puolta joka oli merkattu vihreällä, vaikka oikea puoli olisi ollut helppokulkuisempaa. älysin jossain vaiheessa vaihtaa puolta. Kumpare, kaksi kiveä, uusi suunta ja uraa ja ääniä seuraten rastille. 2. ja 3. rasti löytyi helposti, neljännellä rastilla olin varma ettei se vielä tässä ole, mutta älysin kuitenkin katsoa tunnuksen, enkä kävellyt ohi.
Mutaisen ja liukkaan rinteen jälkeen saavuimme juomarastille. Sitten pääsikin taas juoksemaan selkeää metsäautotietä pitkin. Lähdin taas hortoilemaan suunnan kanssa johonkin tiheikköön ja luin korkeuskäyriä ihan miten sattuu. Ajattelin että mun pitäis lähtee hakemaan jyrkännettä jyrkästä ylämäestä, vaikka kyseessä olikin jyrkkä alamäki. Rasti ei ollut löytyäkseen ja meitä oli 15 henkeä sitä hakemassa. Lopulta joku huusi että täällä se on. Seuraavat rastit löytyivätkin mukavasti letkan perässä juostessa ja seuraava stoppi tuli vasta kun löysin itseni valtavien jyrkänteiden juurelle. “Vasemmalta vai oikealta”, mietin puoliääneen ja päätin kokeilla vuorikiipeilyä lopulta jyrkänteen vasemmalta puolelta. Mäenhuipun takaa rasti sitten löytyikin kätevästi.
Rastit löytyi mukavasti ja lopulta rupesin kyselemään että montas rastia on vielä jäljellä. Kolme kuului vastaus ja olin täysin yllättynyt siitä kuinka nopeasti reitti oli mennyt. Edeltä rupesi kuulumaan molskahduksia, mutta en älynnyt lukea karttaa ja huomata merkittyä ylityskohtaa. “Jaaha, nyt uidaan” “Kyllähän mä tosta ylihyppään.” Eipä loikka riittänyt ja löysin itseni ojasta reittä myöten ja kompassi kuoruttui mudalla.
Toka vikaa rastia haki sitten aikamoinen porukka ja lopulta se löytyikin. Vika rasti oli helppo, mutta sitten edessä oli ehkä rankin osuus, nimittäin loputtomiin jatkuva loppusuora. Väsytti ja hengitys vinkui, mutta päätin juosta loppuun asti. Oikea karttakin löytyi (vaikka en todellakaan muistanut enää tarkistaa että oliko se oikean osuuden yms.) ja Saana pääsi jatkamaan viestiä.
Huikea tunne päästä maaliin. Ja kun lopulta sain tietää kuinka vähän aikaa olin metsässä viihtynyt olin äärimmäisen tyytyväinen ja helpottunut.
Suihkuun, syömään ja varjoon lepäilemään. Itse kisaa ei tullut kyllä kummemmin tullut seurattua koko aikana.
Illalla siirryttiin seuraamaan Jukolaa. Olipa miehiä paljon! Yön pimetessä oli jännä katsella otsalamppujen välkettä, vaikka jälleen kerran kisan tilanteesta ei ollut mitään tietoa. Seuraavan päivän puolella siirryimme teltoille kuuntelemaan lähetystä radiosta. Selostajalla oli hyttynen kurkussa 😀 Tarkoitus oli herätä puoli kuusi. Kummallista kyllä heräsimme kaikki jo puoli viideltä ja menimme jatkamaan kisan katselua. Välillä nukkumaan ja sitten katsomaan Jukolan loppuratkaisuja.
Tämä täytyy ehdottomasti kokea joskus uudelleen.
Saana
Rastiväli 39-191 oli mun kompastuskivi.. Muuten pärjäsin ihan hyvin. Lähdin rastilta 39 suunnalla uraa myöten mäkeä alas. Sitten ura lähti moneen eri suuntaan ja lähdin suunnan mukaan suon läpi. Päädyin rastille nro. 139 ja menin paniikkiin vaikka olin aivan oikeassa suunnassa menossa. Huutelin rastikoodia mutta kaikki olivat menossa ihan väärälle rastille.. Kysyin joltain neuvoa ja joku käänsi mut ihan sekasin. En tiennyt yhtään mihin menin ja lähdin rastilta etelään suon oikeaa puolta vaikka luulin meneväni pohjoiseen suon vasenta puolta. Sitten kyselin uudelleen koodia suon toisessa päässä ja kaikki olivat edelleen väärässä suunnassa. Siinä tuli jo tippa linssiin ja huusin että “Onko jollain enemmän kun sekuntti aikaa??” ja eräs ystävällinen nainen tuli, käänsi kartan oikeeseen suuntaan ja neuvo missä ollaan ja mihin suuntaan kannattaa mennä. Siitä sitten selvisin. Mutta vasta kotona kun katsoin karttaa kaikessa rauhassa reittiä piirtäessä tajusin että jos olisin jatkanut vaan oman suunnan mukaisesti niin olisin päätynyt rastille.. Mutta siitä huomaa itseluoton puutteen ja kokemuksen puutteen. Muuten pidin radasta paljon ja maasto oli ihanaa 😀
Coachin kommentit
Itseä ei juurikaan jännittänyt kisapäivänä vaikka ennakkoon ajattelin paniikin iskevän startin lähestyessä. Jotenkin sitä kai oli huomannut tyttöjen olevan sitkeitä menijöitä ja melkoista selviytymistaistelua se taisi monen kohdalla ollakkin. Jokseenkin samanlaista meno oli itsellä vuoden 1981 Jukolassa Kytäjällä. Toivottavasti kipinä syttyi ja nälkää riittää tuleville vuosille.
Oheisessa karttaleikeessä edellä kuvatut kompastuskivipaikat ja tulostietoja. Millalta jäi 46 rasti välistä eli matka kulki suoraan 141 rastilta 139:lle juomapisteen kautta.
Karttaleike
Venlojen tulokset
FIN 4:12:31 1 Kirsi Vesterinen 1:00:21 279. 2 Hanna-Riikka Partanen 52:09 111. 1:52:30 176. 3 Paula Partanen 1:03:03 325. 2:55:34 222. 4 Katja Kyckling 1:16:57 183. 4:12:31 195. 422 349 Hyvinkään Rasti 2 FIN 5:01:58 1 Elina Borgenström 1:11:25 501. 2 Aino Sillanpää 1:02:43 329. 2:14:08 412. 3 Mari Laurinen 1:10:00 448. 3:24:09 426. 4 Johanna Nousiainen 1:37:49 519. 5:01:58 422. 491 610 Hyvinkään Rasti 4 FIN 5:16:55 1 Erja Raiko 1:04:21 375. 2 Heidi Strang 1:18:48 641. 2:23:09 534. 3 Marja Tukiainen 1:18:07 585. 3:41:17 522. 4 Raija Lappeteläinen 1:35:37 489. 5:16:55 491. 631 749 Hyvinkään Rasti 5 FIN 5:48:17 1 Marjo-Riitta Lahti 1:12:16 525. 2 Aino Norrbacka 1:18:46 640. 2:31:02 594. 3 Kaisa Friman 1:01:51 305. 3:32:53 472. 4 Mirva Saari 2:15:23 878. 5:48:17 631. 857 723 Hyvinkään Rasti 6 FIN 6:56:51 1 Krista Kulmala 1:35:58 892. 2 Linda Vallinkivi 2:12:40 948. 3:48:38 943. 3 Pia Vähänen 1:26:49 712. 5:15:27 914. 4 Päivi Honkanen 1:41:23 589. 6:56:51 857. 908 838 Hyvinkään Rasti 7 FIN 8:34:03 1 Outi Siirola 1:36:12 899. 2 Saana Väliheikki 2:26:59 958. 4:03:12 955. 3 Hanna-Mari Lind 2:34:39 952. 6:37:52 951. 4 Petra Karimies 1:56:11 788. 8:34:03 908. - 727 Hyvinkään Rasti 8 FIN kesk. 1 Pirjo Partanen 1:48:16 953. - 844 Hyvinkään Rasti 3 FIN hylätty 1 Essi Puolakanaho 1:54:24 956. 2 Reetta Puustinen 1:43:36 895. 3:38:00 930. 3 Milla Turpiainen hyl (2:04:06) 4 Marika Moilanen (2:02:02) -
Jukolan Viesti
Jutun kirjoitti:JussiJukola juostiin Mikkelin raviradalta. Spekulaatioissa maastoa pidettiin helpohkona ravaamisena ja suosivan fyysisesti kovia joukkueita. Kolmen ensimmäisen osuuden radat olivat yllättävän suunnistukselliset ja neljä seuraavaa hieman vähemmän vaativia.
HyRa ykkösen tavoite olla sadan joukossa ei toteutunut, tosin normaalijuoksuilla se olisi ollut helposti mahdollista.
Viesti avattiin neljän kilometrin putkiykkösvälillä ja Sampoon fyysinen hajonta puri vajaan kolmen minuutin edestä. Ero kärkeen oli pienehkö mutta sija oli 240 ykkösellä. Suunnistuksen alettua sijoitus nousi komeasti, tosin ero kärkeen kasvoi kahdeksaan minuuttiin. Kelpo avaus Sampolta, vaihtosija 136, spekulaationa normaaliykkösillä parempi?
Kakkososuudella uusi HyRalainen Olli Moisander teki virheettömän juoksun, vaihtosija parani 11:llä. Fyysisesti Olli valitteli olleen heikon päivän.
Pitkällä yöllä Toni jatkoi nousulinjaa, suurin ajanhukka aiheutui irronneesta akusta. Tonilla tossu nousee loppuun asti ja aamun valjetessa sija on hilautunut kohtuu hyväksi: 108.
Nelososuudella kokenutta kaartia kehiin. Tapsalle tulee kuitenkin pikkuhaparointeja ja sijanousu tyrehtyy kahteen päänahkaan.
Ykkösjoukkueen ainoa Janne eli à berg psyykkasi itsensä hyvään vireeseen ja varmalla omavauhtisella suorituksella sija kipusi tavoitteeseen ja vaihdossa 98.
Alkaa murheellisten laulujen maa. Loppuosuuksille oli heittää etukäteen fyysisesti kovimmat kaverit. Turskis veti hakuveikoilla HyRan miehien nykykunnolla kauheaa vauhtia kuin myös Kimmo puolimaratonilla.
Kuutososuudella Jouni vetää aivan alun hyvin, sitten kovavauhtisessa letkassa väärälle hajonnalle jonka jälkeen pakka sekaisin ja rupukortit jäljellä omassa kädessä. Turkkiin pölisee 24 sijaa.
Ankkuri Kimmolla huonoin päivä ikinä. Syytä ei mies tiedä vieläkään.
Loppusijaksi tuli 161.
Kakkosjoukkueen tavoite ei ollut kovin korkealla, viime vuoden 1-2. joukkueen miehistä oli 3 telakalla. Janne N:lle puree alun fyysinen hajonta pahemmin kuin Sampolle. Kakkososuudella Tero vetää kohtuu hyvin pikkupummilla. Pitkällä Yöllä JussiP pääsee ensi kertaa 5 vuoteen juosten maaliin saakka. Viimehetken värväys Ari K juoksee mainiosti. Nilkkavaivoista kärsinyt Times pummaa suunnilleen saman verran kuin edelliset neljä miestä yhteensä. Kuutosella Nikkisen Jyrki antaa aavistuksen nuoruusvuosien vireestä. Ankkuri Tommi Haloselle kertyy virheitä yli kymmenen minuuttia ja juoksukin sakkaa, tosin ei yhtä pahasti kuin Jytkyllä.
Kolmosjoukkueessa Siivosen Tapsa avaa mainiosti sijalla 362. Ykä ja Roy nostavat sijoja kunnolla.
Nelosessa Palmusen Pete nostaa 200 sijaa ja Ossi sata. Ossi ylivoimaisesti nopein HyRan ankkureista.
Summa Summarum. Ykkösjoukkueen tavoite kaatui kahden viimeisen miehen heikkoon päivään. Varamiehisessä kakkosjoukkueessa monta hyvää juoksua päivän kunnon ylärajoilla, muutama heikompi. Ensi vuoden Tiomilaa ajatellen Jukola lupasi ihan hyvää, vaikka lopputulos ei siltä näytä. Tiomilassa kukaan ei pystynyt nostamaan sijaa liikuttaessa sadan sijan hujakoilla, nyt siihen pystyi puolen kymmentä ukkoa. Kolmos- ja nelosjoukkue maaliin hyvillä sijoilla. Kapteenien asettelua syytä jatkaa ensi kerralla kahden vuoden päästä. Tuloksissa kilometrivauhtitaulukko, jokainen voi tulkita sitä ihan miten lystää.
Jukolan tulospaketti:
Jukolan viesti 2009 (12,5+12,7+14,7+9,5+9,6+11,3+16,6) 161 129 Hyvinkään Rasti 1 FIN 10:03:39 1 Sampo Sillanpää 1:16:05 136. 2 Olli Moisander 1:26:19 124. 2:42:24 125. 3 Toni Pikkarainen 1:38:38 114. 4:21:02 108. 4 Tapani Partanen 1:05:52 163. 5:26:54 106. 5 Janne Åberg 1:01:07 97. 6:28:02 98. 6 Jouni Tukiainen 1:25:28 302. 7:53:31 122. 7 Kimmo Niemi 2:10:08 519. 10:03:39 161. 261 214 Hyvinkään Rasti 2 FIN 10:52:49 1 Janne Nieminen 1:32:27 509. 2 Tero Niemi 1:37:21 294. 3:09:49 374. 3 Jussi Partanen 1:42:43 170. 4:52:33 274. 4 Jussi Sumanen 1:01:27 80. 5:54:00 219. 5 Timo Mikkonen 1:16:10 337. 7:10:11 231. 6 Jyrki Nikkinen 1:25:36 310. 8:35:47 228. 7 Tommi Halonen 2:17:02 641. 10:52:49 261. 492 386 Hyvinkään Rasti 3 FIN 12:07:00 1 Tapani Siivonen 1:25:45 362. 2 Janne Turpiainen 1:43:55 436. 3:09:41 372. 3 Tuomo Kauppinen 1:58:27 492. 5:08:09 389. 4 Yrjö Nikkinen 1:16:40 409. 6:24:49 370. 5 Risto Partanen 1:36:45 755. 8:01:34 447. 6 Roy Parnetti 1:25:37 311. 9:27:11 411. 7 Raimo Lind 2:39:48 1014. 12:07:00 492. 639 1259 Hyvinkään Rasti 4 FIN 13:00:17 1 Sami Friman 1:46:32 905. 2 Petri Palmunen 1:52:24 629. 3:38:57 709. 3 Kenneth Reinikka 2:18:53 894. 5:57:50 763. 4 Jukka Niinimäki 1:32:30 791. 7:30:21 750. 5 Tapio Tukiainen 1:56:47 1082. 9:27:08 832. 6 Esa Niinimäki 1:34:57 527. 11:02:06 756. 7 Ossi Autio 1:58:10 233. 13:00:17 639. - 1177 Hyvinkään Rasti 5 FIN Ei läht.Minuuttia kilometrille järjestettynä:
|
osuus nimi |
aika |
matka |
min/km |
|
1 Sampo Sillanpää |
1:16:05 |
12,5 |
0:06:05 |
|
5 Janne Åberg |
1:01:07 |
9,5 |
0:06:26 |
|
4 Ari Kattainen |
1:01:27 |
9,5 |
0:06:28 |
|
3 Toni Pikkarainen |
1:38:38 |
14,7 |
0:06:43 |
|
2 Olli Moisander |
1:26:19 |
12,7 |
0:06:48 |
|
1 Tapani Siivonen |
1:25:45 |
12,5 |
0:06:52 |
|
4 Tapani Partanen |
1:05:52 |
9,5 |
0:06:56 |
|
3 Jussi Partanen |
1:42:43 |
14,7 |
0:06:59 |
|
7 Ossi Autio |
1:58:10 |
16,6 |
0:07:07 |
|
1 Janne Nieminen |
1:32:27 |
12,5 |
0:07:24 |
|
6 Jouni Tukiainen |
1:25:28 |
11,3 |
0:07:34 |
|
6 Jyrki Nikkinen |
1:25:36 |
11,3 |
0:07:35 |
|
6 Roy Parnetti |
1:25:37 |
11,3 |
0:07:35 |
|
2 Tero Niemi |
1:37:21 |
12,7 |
0:07:40 |
|
7 Kimmo Niemi |
2:10:08 |
16,6 |
0:07:50 |
|
5 Timo Mikkonen |
1:16:10 |
9,5 |
0:08:01 |
|
3 Tuomo Kauppinen |
1:58:27 |
14,7 |
0:08:03 |
|
4 Yrjö Nikkinen |
1:16:40 |
9,5 |
0:08:04 |
|
2 Janne Turpiainen |
1:43:55 |
12,7 |
0:08:11 |
|
7 Tommi Halonen |
2:17:02 |
16,6 |
0:08:15 |
|
6 Esa Niinimäki |
1:34:57 |
11,3 |
0:08:24 |
|
1 Sami Friman |
1:46:32 |
12,5 |
0:08:31 |
|
2 Petri Palmunen |
1:52:24 |
12,7 |
0:08:51 |
|
3 Kenneth Reinikka |
2:18:53 |
14,7 |
0:09:27 |
|
7 Raimo Lind |
2:39:48 |
16,6 |
0:09:38 |
|
4 Jukka Niinimäki |
1:32:30 |
9,5 |
0:09:44 |
|
5 Risto Partanen |
1:36:45 |
9,5 |
0:10:11 |
|
5 Tapio Tukiainen |
1:56:47 |
9,5 |
0:12:18 |
Ykkösen miesten kommentteja
Olli:
Suunnistuksellisesti pystyin ihan tyydyttävään suoritukseen, virhettä tuli jälkikäteen laskettuna yhteensä noin 2 minuuttia, eikä yksikään varsinainen pummi ollut puolta minuuttia suurempi. Varsinkin kun suurin osa matkasta piti suunnistaa ihan itse. Fyysisesti sen sijaan olin täysi lapanen. Kunnon pitäisi olla periaatteessa hieman parempi kuin Tiomilan aikaan, mutta silti suoritus oli Tiomilaan nähden surkea. En tiedä vaikuttiko koko päivän kekkuloiminen emännän joukkueen huoltajana asiaan paljonkin. Joka tapauksessa juoksemiseeni olen erittäin pettynyt. Kaikkinensa nopeimmalle olisi pitänyt pystyä häviämään alle min/km, mutta takkiin tuli 70s/km. Eli ainakin 3min liikaa.
Toni:
Viesti on alkanut hyvin Sampon ja Ollin toimesta, fiilikset hyvät ennen starttia. Edellisestä suunnistuksesta on melkein 3 viikkoa (työreissujen takia), ehkä siksi alku on hapuilevaa, ykköselle noin 30 s kaarros. Alkumatkasta myös kulku on tahmeaa. Vaikeahkon 5. rastin (38) jälkeen ohi tuuppaa minuutin perään lähtenyt Petteri Laitinen, tässä olisi unelmapeesi, mutta jähmeät jalat ei anna myöten kuin yhden rastivälin. Seuraavan kilometrin aikana väkeä on ympärillä runsaasti, mielestäni suht hyvällä tempolla letka etenee. Rastin 75 (tuo kuuluisa 1. osuuden 1. rasti) jälkeen metsään hypätessä akku hyppää liiveistä ulos. Yritän tunkea sitä housuihin, ei hyvä, parempi pitää kädessä. Mietin mitä tehdä, matkaa maaliin on ainakin tunti. Juomarastilla päätän asentaa akun takaisin, aikaa menee tasan 3 min (GPS loggerin mukaan), vaikka pitemmältä tuntuu. Varalamppuledikin menee ihan solmuun, lisää säätöä. Tässä kohtaa juoksu alkaa kuitenkin sujumaan paremmin, tästä innostuneena pummaan seuraavan parin kilsan aikana pari minuuttia. Ampumaradan (rasti 95) jälkeen letkasta kaikki menee eri hajonnalle, ja loppumatka on yllättävän yksinäistä. Kulku on kuitenkin ihan pirteää, ja rastille 48 innostun tekemään vajaan minuutin koukun. Vaihtoon tullessa voimia on ehkä liikaakin, olisiko pitänyt ottaa matkalla happoa rohkeammin? Akkusäätöä lukuunottamatta kuitenkin ihan mukiinmenevä reissu; raakasti tuon 3 min ajasta vähentämällä vaihtosija olisi ollut noin 90 ja osuusajoissa olisi mennyt tiukoille RR I:sen viestinviejän kanssa. Tosin akun putoaminen oli oma moka, en muistanut Tiomilan jälkeen kiristää hihnoja.
Tapsa:
Oma juoksu oli suunnistuksen osalta kohtalainen. Virheetkin olisi ollut helppo välttää paremmalla keskittymisellä mutta kolmessa kohtaa ajatus karkasi ehkä lähinnä tylsistymisen takia. Alkoi harmittamaan se tiejuoksu ja piti yrittää jotain ihme kikkoja. Juoksu oli heikkoa mutta pystyin kuitenkin välttämään romahduksen.
Janne:
Puomilla Tapsaa odotellessa olo oli varsin levollinen ja itsevarma. Majapaikassa olin seurannut TV:stä kisan kulkua ensimmäisellä ja kolmannella osuudella ja tiesin mitä olisi luvassa; kovaa luukutusta ja muutamia vaikeita rasteja peitteisillä alueilla. Päätin välttää “ylikuumenemista” ja aloittaa viestin rauhallisesti, tulipa sitten Tapsan mukana letkaa tai ei.
Kartan saatuani ja Tapsan varoitukset kuunneltuani lähdin toteuttamaan taktiikkaani. Juoksen ykköselle suoraan metsän poikki varmasti kisan hitainta vauhtia. Pääsen karttaan hyvin kiinni ja rasti löytyy helposti. Matka jatkuu ja alle tulee tietä (ja sitähän sitten riiittää koko loppumatkaksi). Muutama satanen kovaa tiejuoksua ja samassa niin monesta Jukolan aamusta tuttu tunne valtaa mielen – ei kulje, ei sitten mihinkään. Onneksi parin metsärastin jälkeen vähän helpottaa mutta ajatukset ovat yhä tasoa “kun nyt ei ihan hirveesti sijaa pudottaisi”.
Matka taittuu näissä fiiliksissä melkein luppuun asti. Kun rataa on 1,5 km jäljellä totean tunnin alituksen olevan mahdollinen. Vau, eipä olisi uskonut. Laitetaan siis lisää vauhtia koneeseen. Loppu välit juostaan tutusti tiellä ja huomaan oikean jalan pohkeen valittavan kipua. Viimeisen rastin jo häämöttäessä astun sopivasti juurakkoon ja nilkan ääriasento venyttää pohjetta niin reippaasti, että tunnen kolmen nopean rusahduksen sarjan kipeytyneestä pohkeesta. Auts! Meniköhän pohje vai akilles? Lyhyen tunnustelun jälkeen veikkaan pohjetta ja jatkan matkaa nilkuttaen. Pitkällä maaliviitoituksella putoaa pari sijaa mutta vaihto sija on lopulta kohentunut mukavasti alle sadan.
Summa summarum: Virheitä tuli yhteensä noin 30 sekuntia. Juoksuvire ei ollut ihan niin hyvä kuin olisin toivonut. Kokonaisuutena lopputulos oli kuitenkin varsin positiivinen.
Jouni:
Lähtökohdat suoritukseen eivät olleet kovin hyvät. Kokovartalojumi oli ollut päällä jo pidemmän aikaa, ja huonoimman tuntuista meno oli Jukolan harjoituskartalla perjantaina. Yritin kuitenkin tsempata, lepuutella ja venytellä ennen suoritusta ja kuvittelin, että kyllä kisassa aina pystyy venymään fyysisesti.
Jätkät olivat suunnistaneet alkuosuudet ihan OK ja lähdinkin luottavaisena vaihtoalueelle odottamaan à :ta. Janne tulikin ihan mukavasti sijalla 98 vaihtoon (sijoitusta en tietenkään tiennyt lähtiessä mutta arvelin että siellä sadan korvilla liikutaan)
Alussa oli hyvä vire, ykkönen ja kakkonen eivät tuottaneet vaikeuksia. Pari ruotsalaisjengiä tuli takaa ohi ja kolmoselle mentiinkin hieman ylivauhtia. Yksi joukkueista taisi olla Hagaby GoIF, jonka sijoitus vaihdossa oli 91.
Kutoselle sitten rysähti. Väärälle hajonnalle, siten että omasta rastista olin mennyt jo ohi. Parin minuutin koukku siihen ja toinen pariminuuttinen seuraavalle hermostuksissani.
Sen jälkeen meno oli takkuista. Aika yksin sain mennä ja suunnilleen joka toista rastia tuli pummattua. Aivan typeriä oravapolkuvirheitä.
Kun juoksu ei kulkenut, niin ajatus ei kulkenut senkään vertaa. Kun tulin ampuradan juomapaikalle, niin luulin että tässähän tullaan jo maaliin. Olin ihan poikki kun vetelin siinä jo kaikki pelissä säälittävää loppukiriä. Juoksin sitten ohi siitä rastista mikä oli ennen juomapaikkaa. Tai oikeastaan en edes muista leimasinko siinä. Joutu käydä ottamassa parin mukin jälkeen leima ja alkaa asennoitumaan vielä pariin kilsaan. Ja sama meno jatkui. Rastille 20 (koodi 38) nössökierto vasemmalta (itseluottamus kateissa) ja rastille 21 (koodi 67) väärän hajonnan kautta.
Loppusuoran päässä taululla lukema 122. Pelkäsin vielä huonompaa sijaa, mutta olihan tuossakin jo tarpeeksi pudotusta. Vielä onnistuin jäämään Hiisirasti 2:lle ja Kuopion Suunnistajille sen verran “loppukirissä”, että Kimmo ei päässyt kunnolla peesiin.
Ei muuta kuin pettyneenä huoltoteltalle kuuntelemaan kun kärki tulee maaliin. Nyyh.
Niin, niitä virheitä tuli about 11min ja eroa kärkeen 26.16.
Kimmo
JUKOLA 2009 ANKKURIOSUUS.
kohti K-pistettä, tähän olisi hyvä lopettaa tämä tarina sillä sen jälkeen alkaa satamaan lunta tupaan niin että nenän reikä valkaistuu. 20 sekan virhe ykköselle ja huomaan samalla että juoksu ei kulje yhtään. Koitan rauhoittaa ja juoksennella kevyesti jos vaikka…. Mitään ei tapahdu on kuin Tiomilan yössä juoksisi ilman valoa(sielläkin kovempaaa). Laahustan ja laahustan on niin vaikeaa että ei edes jaksa suunnistaa ja tämä myös kostautuu 5minan virhe ja juoksu painuu yhä enemmän aallonpohjaan. Maaliin pääsy alkaa tuntua mahdottomalta. Kierrän kaikki mahdolliset juomarastit jos ne edes vähän helpottaisivat oloa. Vastaus on tyly: EI APUA. Ajatuksissa pyörii vain mietintä mistä kaikki johtuu, selkeeää selitystä en pysty löytämään( Ehkä mies vain on niin paska) jää leijumaan. Viimeisillä tie pätkillä menee ohi sellaisia janttereita että tekisi mieli painua syvimpää p…….. Ei tässä muuta.
V……….a ankarasti jätkien puolesta. Toivottavasti luottoa vielä joskus löytyy.
T: Kärsimysten jukola
-
Voittoon suunnisti naisissa Domnarvets GoIF ja miehissä Kristiansand OK.
