Ratamestarilta

1970- luvun puolivälissä ei Suomessa vielä formulatähtiä juuri löytynyt, mutta sitäkin kovempaa jälkeä tekivät silloiset motocross tähtemme Heikki Mikkola ja Kalevi Vehkonen pöllyttäessään Erkylän lukkojen hiekkarännejä kaasu pohjassa aikana jolloin pyörän hallinta, rohkeus ja raaka voima olivat moottoriurheilussa vielä etusijalla. Samoja rännejä pääsee nyt kokeilemaan pyöräsuunnistuksen Suomen mestaruuskilpailuissa. Lauantaina kilpaillaan tavallisesta ohjelmasta poiketen ensin pitkä matka. Tällä aikataululla järjestäjät saavat käyttöönsä myös uudemman moottoriurheilukeskuksen ja näin miesten yleisen sarjan yli kolmenkympin radat voidaan viedä läpi yhdellä kartanvaihdolla samoja uria edestakaisin liiaksi sahaamatta. Pitkällä matkalla radat on laadittu perinteisen kuvion mukaisesti – pitkiä rastivälejä, joilla fysiikka joutuu koville ja suunnistustehtävissä korostuu lähinnä rytminvaihto. Toki jokaiselle rastivälille on tarjolla ainakin pari hyvää reitinvalintaa. Etenemisuria löytyy monenlaista tasoa – asfalttia, metsätietä, hyviä pikkupolkuja, vähän metsäkoneuria, myös vähän pehmoista hiekkaa ja kivikkoisia polkuja. Pahimmat paikat pitäisi pystyä taitonsa mukaisella reitinvalinnalla kiertämään. Tarunhohtoisia hiekkarännejä vielä säästellään, mutta joka radalla uraviidakkoa sivutaan sen verran että kaikille pitäisi tulla selväksi mistä sunnuntain sprintissä on kyse. Sunnuntain sprinttimatkalla koetellaan sitten kaikkia pyöräsuunnistuksen osa-alueita. Aivan kuten motocrosstähdillä aikanaan nyt vaaditaan pyöränhallintaa, rohkeutta ja raakaa fysiikkaa. Lopputuloksissa tämä yksin ei kuitenkaan riitä mihinkään, sillä pääpaino on vaikeissa suunnistustehtävissä – tarjolla on oleellisen oivaltamista, rytminvaihtoa, korkeussuhteiden hahmottamista ja eri ajourien nopeuden puntarointiin perustuvia reitinvalintoja. Pienikin herpaantuminen keskittymisessä tietää automaattisesti kuutamoajelua, sillä takaisin kartalle on helpoin päästä vasta läheiseltä lentokentältä. Kartta on 1:5000, joten silmistäkään ei suunnistus ole kiinni. Toki varsinkin miesten yleiselle sarjalle on ollut pakko tehdä ristirataa, jotta sääntömääräinen matka tulisi täyteen. Vaikka ristiradoilla ja monentasoisilla, yllättävilläkin reitinvalinnoilla tulee pienellä alueella paljon kohtaamisia, on sprintin maastossa lähes joka paikassa tilaa myös vastaantulijoille ja arempia pyöräilijöitä rohkaisevana yksityiskohtana kaatuminen on pehmeää. Pitkällä matkalla varsinkin kostealla kelillä tulee tuntea omat rajansa pyöränhallinnassa ja kohtaamistilanteissa on noudatettava yleisesti hyväksyttyjä väistämisperiaatteita. Pitkällä matkalla on reitinvallinnoissa tarjolla myös yleisiä asfalttiteitä ja kevyen liikenteen väyliä, joissa ajo tapahtuu liikennesääntöjen mukaisesti. Kielletyt alueet: iso sorakuoppa, hautausmaa ja Hyvinkään pohjoinen ohitustie on merkitty karttoihin, samoin sallitut ohitustien ylitys/alituspaikat. Toivotan kaikki pyöräsuunnistajat Erkylän kankaille ja polkuviidakkoon tervetulleiksi. Ratamestarin tehtävä on ollut haastava mutta palkitseva, silti olen samalla salaa jonkin verran katkera siitä että en itse pääse koettelemaan mihin kyvyt tässä maastossa riittäisivät.