Ratavalvojan huomioita SM-ep kilpailussa

Maasto:

Vaativa korpimaasto. Pääosin kuusi- ja mäntymetsää.

Suurimmat mäet ovat 40 metriä korkeita. Noususumma tulee suureksi jatkuvien ylä-ja alamäkien takia.

Uusia metsätöitä alueella ei ole tehty. Joitakin vanhempia hakkuualoja löytyy. Hakkuujätettä maastossa on vähän.

Kulkukelpoisuus on pääosin hyvä. Kivikkopohjaa ei ole eikä tiheikköjä ole kuin joissakin notkoissa. Heinikoita ei ole.

Mäkialueet ovat peitteisiä mutta hyväkulkuisia. Avokalliot ovat pienialaisia.

Kulku-uria maastossa on kohtalaisesti. Metsäteitä ja latu-uria risteilee koko maaston alueella. Polkujakin maastossa on jonkin verran.

Kartta:

Selkeälukuinen, mäkialueilla pienipiirteinen.

Jyrkännekuvaus maastotyypille tyypillinen; kaikkia matalampia jyrkänteitä ei ole kuvattu.

Karttaan on merkitty metriä suuremmat kivet.

Kartasta nousee esiin runsas jyrkänteiden määrä. Kivet eivät tule ‘silmille’.

Radat:

Jos kisapäiväksi sattuu hyvä ilma ja maasto on kuiva kuten tätä kirjoitettaessa, tullaan joissakin sarjoissa alittamaan ohjeajat.

Tähän on pyrittykin koska pelkona on ollut syksyn hyytävien kelien aiheuttamat kilometrivauhtien dramaattiset hidastumiset.

Ratojen laadintaan ovat vaikuttaneet jotkut kielletyt alueet. Nämä tulevat vaikuttamaan myös reitinvalintoihin itse kilpailussa.

Yhteislähtösarjoissa on hajontaradat. Rastien määrä on näissä sarjoissa siten suuri.

Rastit:

Selkeitä rastipisteitä, jotka eivät kuitenkaan ole helppoja koska maasto on vaativaa.

Ratavalvojan vinkki suunnistajille:
Pidä itsesi jatkuvasti kiinni kartassa! Jos putoat kartalta, on pummi todennäköisesti suuri koska mistään ei saa kiinni kun samankaltaisia pitsteitä on joka puolella.

Suunnistusnautintoa!

Arto Niemi

ratavalvoja