Lipica Open 2010
Rastin poikien, eli nykyisten H45-miesten, kevätleiri päätettiin hyvissä ajoin pitää pomminvarmasti lumettomissa olosuhteissa. Kokoonpanossa olivat tällä kertaa mukana Kari, Janne, Raimo ja Jussi. Aiemmat kevätleirit on aina kahlattu lumessa, jopa viime vuonna Ahvenanmaalla. Niinpä tällä kertaa paikaksi valikoitui Adrianmeren rannalta Slovenia ja sieltä kaksipäiväinen kansainvälinen huippukilpailu Lipica Open. Osa- tai pääsyynä paikan valintaan oli Raimon syyskuinen työmatka mestoille.
Suoria lentoja ei ollut saatavilla, joten kierojen sijaan valitsimme lennot Wieniin ja noin 500 km autoilun mennen tullen. Reissu alkoi torstaina ja kotiin päästiin myöhään maanantaina, tosin Hikiään asti kesti tiistain puolelle.
Torstai siis istuttiin autossa. Matka-aika oli kutakuinkin sen mitä ViaMichelin ennalta kertoi, eli vajaa kolme tuntia, ei ruuhkia eikä muitakaan murheita, silkkaa istumista.
Majoitus meillä oli Portorozissa meren rannalla 150 neliön huoneistossa. Parvekkeelta oli kelpo näkymä merelle ja lumiseen puutarhaan! Lunta oli tietenkin, olihan meillä suunnistusleiri. Edellisenä päivänä kaikki Slovenian tiet ja kadut ja pihat oli suljettu järjettömän lumisateen takia. Moista lumisadetta ei ole koskaan aiemmin Sloveniassa koettu, ja siellä on kuitenkin säähavainnot kirjattu jo roomalaisten ajoilta lähtien.
Perjantaina treenattiin Vilenican kartalla. Treeniradat oli liputettu järjestäjien toimesta ja kartat oli toimitettu kämpille -erinomaista palvelua. Maasto oli avointa ja lumista. Ainoa vahinko kävi Jannelle, jonka toinen jalkapohja rusentui. Ilta vietettiin kämpillä dataa analysoimalla ja potemalla edellisen matkapäivän väsymystä. Paluumatkalla treeneistä ajoimme Lipican tallien läpi, muttemme valitettavasti nähneet ainoatakaan hevosta. Karstin alueen ilmakuivattua kinkkua meni kuusi kiloa iltapalaksi.
Lauantai oli ensimmäinen kisa, samalla leirikisa, kauden ehdoton pääkilpailu. Kilpailukeskus sijaitsi Dutovljen kylän lähistöllä. Matka oli 3,7 km, erityisen vaikeat radat, maasto kuitenkin jostain syystä täysin lumeton? Maasto oli perin tasaista ja avointa, keltaista aluetta ei juuri valkoisesta erottanut tähän aikaan vuodesta. Voittajaksi juoksi Jussi, Janne kakkonen ja kolmantena Raimo, Kari pummaili neljänneksi. Viralliset tulokset ja muutakin tietoa osoitteessa: http://www.lipicaopen.com/. Ainoa isompi vahinko oli Raimon pahat lipat ja seurauksena murtunut kylkiluu. Kari sai pahan okapensaan piikin keskelle sormea. Loppupäivä analysoitiin, syötiin ja levättiin.
Sunnuntain kisakeskus oli samassa paikassa, radat olivat kuitenkin täysin eri alueella kuin lauantaina. Radat olivat vähän pidemmät ja nousua tuli reippaasti enemmän. Kartan nimi oli yön aikana muuttunut Dutovlje 2:sta Krajna vasiksi. Sunnuntain kilpailussa jaksoimme vielä venyä aivan äärirajoille. Kahden päivän jälkeen olimme lopputuloksissa komeasti sijoilla 2. Jussi, 3. Janne, 6. Kari ja 10. Raimo. Päivän ainoa vahinko oli Jannen pahat lipat ja seurauksena murtunut kylkiluu. Leirin päätösillallinen nautittiin Slovenian Venetsiassa eli Piranissa merellisten herkkujen ääressä.
Maanantai tehtiin kotimatkaa, palauttava lenkkikin jäi harmittavasti väliin. Slovenian puolella poikettiin Bledin alppikylässä. Ensi vuonna kevätleiri pidetään erittäin todennäköisesti Lipicassa. Toisaalta viikon päästä olisi Dijonissa viikonloppukisaa tarjolla.
– Jussi Borgenström
