Portugalin matkaajien reissukertomus

Perjantai

Klo 05.45 Niemen Mersu 207D starttasi Hyvinkäältä. Pakkasta oli sopivat 17 astetta. Niemen Jarmo oli herätetty kuskaamaan reissulaisia lentokentälle. Kotoa tarttui mukaan Tero ja Kimmo. Koska matka oli pitkä niin, ottivat he mukaan pari kaveria. Tukiaisen poika oli jollain ihmeen kaupalla selvinnyt ajoissa valmiiksi, ja Partasen Jussikin värjötteli kadun varrella valmiina ottamaan etelän auringon vastaan. Otimme suunnan kohti Mikkosten majapaikkaa, ja sieltähän se Times löytyi. Lentokentälle olimme (omasta mielestämme) hyvissä ajoin, joten päätimme suunnata kahville kellon äyttäessä 07.15
7.25 : Viimeinen kuulutus lennollemme
7.28 : Ehdottomasti viimeinen kuulutus lennollemme
7.29 : Äijät syöksyy koneeseen
Tässä vaiheessa kävi mielessä, että taitaa tulla aika legendaarinen matka. Amatöörimatkaiijat ovat lähteneet ulkomaille.

Lensimme ensin Lontooseen, jossa edessä oli koneen vaihto. Englannissahan on aina p..ka ilma, joten laskeutuminen oli sen mukaista. Jopa paljon nähnyt ja kokenut Jussikin joutui myöntämään, että laskeutuminen MELKEIN pelotti.

Mutta Portugaliin selvittiin, ja pojat eivät meinanneet uskoa silmiään. Aurinko paistoi ja lämpötila keikkui jossain 15 asteen tuntumilla. Aivan mahtava fiilis! Vuokra-autot löytyivät vaivattomasti. Paikallinen ajotapa selkeni porukalle nopeasti, Niin kovaa saa ajaa kun uskaltaa.

Perille päästyämme hyökkäsimme hetimiten lenkille. Biitsillä juoksu tuntui taivaalliselta, kun ajattelikin Suomen kelejä.

Minuthan sitten tuupattiin Niemen veljesten kanssa samaan hotellihuoneeseen. Hotellihenkilökunta ei millään meinannut ymmärtää miten 3 miestä(?) voi olla samassa huoneessa. “Kyllähän sen ymmärtää, että veljekset on samasssa huoneessa, mutta entäs se kolmas poika?”

Lauantai

Jussi säntäsi heti ensimmäisenä aamuna kisoihin näyttämään Pabloille ja Fabioille miten pohjoisen mies rankaisee. Me muut taas innostuimme haukkaamaan ehkä liiankin pitkän reeniin. Ensin puolen tunnin juoksu harjoituskartalle, siellä puolentoista tunnin treeni ja juoksu takaisin. Pahiten se näytti rassaavan allekirjoittanutta, joka kinkkasi tuskissaan loppupäivän. Näytti siltä, että Kimmo pääsi parhaiten mukaan paikalliseen suunnistukseen. Jussi kärsi katkeran 3 minuutin tappion Kahelinille, mutta ei vaikuttanut kahean murtuneelta. Aurinko paistoi päivällä kivasti ja lämpötila oli n.20 astetta.

Sunnuntai

Pilvistä,mikä pettymys. Päätimme tutustua lauantain kisakarttaan (ei saa kertoa Fabioille). Johtopäätös: Maasto on nopeaa. Tero pisti 3,5km 16 minuuttiin. Meikäläisellä suunnistus oli aika hakusessa. Iltapäivällä kävimme vielä juoksentelemassa biitsillä

Maanantai

Viikon yksi rankimmista treeneistä oli edessä. Vuoden 2000 MC normaalimatka.Tero ja Kimmo jaksoivat puskea koko matkan vesisateesta huolimatta. Muistaakseni tämän treenin jälkeen Tero sai miehekkäät rakot jalkoihin.Iltapäivällä tutustuimme Obidoksen linnaan. Niemellekin löytyi helpotus, kun apteekin tädeiltä löytyi rakkolaastareita. Bodylanguage toimi apteekissa täydellisesti, kun Tero nappasi sukan pois jalasta, ja näytti rakkoa.

Tiistai

MC pikamatka kellotettiin aamulla. Tero 32.49, Jouni 33.48, Times 34.20, Jussi P 37.20 ja Kimmo 38.03. Aurinkokin pilkahti 10 min, muuten oli pilvistä. Paikallisessa nettikahvilassakin tuli käytyä ja yritimme ostaa lisää rakkolaastaria (kuluivat yllättävän nopeasti), mutta eihän niiltä tietenkään löytynyt. Antoivat jotain ihme voidetta ja tavallisia laastareita.

Keskiviikko

Vaelluspäivä. Pitihän tälläkin leirillä lunta nähdä, ja siksipä suuntasimmekin koiliseen päin, jossa Jussi tiesi sijatsevan vuoristo. Kimmo istutettiin kuskin paikalle, jolle paikalliset ajotavat alkoi vat selvitä. Toleranssi=40km/h. Vaellus oli lyhyt, mutta tehoton. Ei oikein vaelluspolkuja löytynyt. Kimmo hallitsi mahtavasti alas tultaessa sega-rallikäännökset Maria Granden McDonald’s käytiin tarkastamassa, ei valittamista. Kimmo piti kiinni leiritavoistaan, ja nukkui klo 20. No, sallittakoon se kuskille.

Torstai

Leirin ensimmäinen aamulenkki ja 3:n reenin päivä. Jussi iski päivän taitoharjoituksessa kuin tuhat salamaa. Panokset kovenee. Joillakin saattoi käydä jo mielessä, että olisiko Partanen sittenkin kovin lauantaina. Illallisen jälkeen Tero sai loistoidean, joten lähdimme heittämään pienen uintikeikan Atlantin aaltoihin. (ei varmaan tarvitse mainita, että Kimmo nukkui jo tässä vaiheessa).

Perjantai

Aivan mahtava keli. Itselläni oli jo ennen ekaa treeniä sellainen kutina, että tällainen rakko jalassa ei kannata paljon metässä juosta. Päätinkin tarkkailla poikien rastinottoa ja jäin ottamaan aurinkoa yhden rastin viereen. Hulluthan näin upeella ilmalla treenaa. Eipä näyttänyt kenelläkään hirveä kiire olevan.Illalla yritin uudestaan urheilla. Tasasella alustalla pystyi juuri ja juuri juosta. Lenkiltä palatessa hotelliin oli saapunut muitakin suomalaisia. Spekulaatiot huomisesta kisasta olivat kuumimmillaan, ja vetoja lyötiin milloin kenenkin puolesta.

Lauantai

Aamulenkki ennen aamupalaa ja eikun kisoihin. Niinhän siinä sitten kävi, että Jussi näytti muille suunnistamisen mallia olemalla meistä nopein. Kimmo yritti vähän lyödä kampoihin, mutta muut oli tasasen paskoja. Iltareeniksi Jussi kävi juoksemassa biitsillä, muut hötkyilivät vielä suunnistamaan. Kimmo painoi menemään todella itsevarmasti.

Sunnuntai

Tuomionpäivä.16km kisa ja aurinko paistoi täydeltä terältä. Mutta mutta… Jussihan se oli taas kerran meistä nopein. Times ja Tero pummailivat kahdestaan(luulivat ilmeisesti olevansa juoksukisoissa) Timo selviytyi reitistään loppun asti, mutta Tero keskeytti, kuten veljensäkin. Meikäläinen ei meinannut löytää 3:sta millään ja 5.rastikin oli täydellisesti hukassa. Mutta loppuun asti selvisin kuitenkin.

Kaikenkaikkiaan matkasta jäi todella hyvä mieli. Suomessa oli talven yksi huonoimmista viikoista(vettä satoi ja jääkelit iski). Viihdyimme todella hyvin, treenattua tuli!

Jouni Tukiainen