Tiomila 1997 Eskilstuna

Naisten viesti

Miesten viesti

Juttu Rastisanomista 2/97

RUOTSALAISTA PUISTOSUUNNISTUSTA

Toukokuun ensimmäisenä viikonloppuna suunnistava kansa kokoontui taas kerran haukkumaan Tiomilan järjestäjiä. Tässä perinteisessä kevään suurviestissä kun on viime vuosina ollut havaittavissa pientä lepsuilua järjestelyissä, niin myös tänäkin vuonna. Mutta ei mennä asioiden edelle vaan aloitetaan alusta.

Perjantaina 2.5. alkoi Aseman koulun pihalle kerääntyä tutun näköistä porukkaa ja kaikilla oli sama päämäärä: Ruotsin Eskilstuna, jossa odotti vaativat suunnistusradat. Kerättyämme porukan Kalen joutsenbussiin havaitsimme autossa olevan vielä tilaa, joten otimme vielä Forssasta kyytiin kymmenkunta paikallista pummia, jotka myös osallistuivat kilpailuun. Perinteiseen tapaan jouduttiin vielä Turussa jännittämään ovatko kaikki joukkueen jäsenet ehtineet juniinsa. Tällä kertaa olivat ja pääsimme täydellä porukalla liikkeelle. Pientä harvennusta tosin oli jo tapahtunut edellisenä päivänä kun ensin selvisi ettei Åbergin Jannen IsoTonicissa sopimusneuvotteluista vetäytynyt kantapää ollut vertynyt juoksukuntoon. Tässä vaiheessa astui kehiin Mr. Murphy lakeineen. Seuraavaksi kävi ilmi että Antti V. oli täyttänyt päänsä räällä ja Ruotsin valloitus sai jäädä. Kun kerran vauhtiin oli päästy täytyi jatkoakin seurata. Seuraava potilas oli Janne S., joka kevään koleudesta kimpaantuneena oli nostanut ruumiinlämpöään yli sallittujen arvojen. Valintaryhmä teki taukoamatonta työtä juoksujärjestysten kanssa ja juuri kun homma oli saatu kasaan pirahti puhelin: – Sami moi, lääkäri kiels juoksemast, on keuhkois jotain. Silloin alkoi ruumiinlämpö nousta jo valitsijoillakin. Siispä vielä kerran kaikki uusiksi. Tässä vaiheessa oli torstai-ilta vierähtänyt jo niin pitkälle että osa juoksijoista kuuli vasta perjantaina bussissa osuutensa.

Joukkueet saatiin kuitenkin täyteen ja matkaan päästiin. Sea Windin johdatettua joukkomme Ruotsin maaperälle alkoi siirtyminen kohti Eskilstunaa. Matkalla kerrattiin vielä kilpailuohjeita ja pelisääntöjä. Jotain positiivistakin tuli keksittyä kun Janne K. havaitsi olevansa kerrankin ainoa mukana oleva Janne-niminen veijari. Perille päästyämme edessä oli perinteinen kamojen roudaus teltoille, jossa erityisesti ykkösryhmä kunnostautui. Vähän ajan kuluttua saatiinkin jo pöperöä naamaan ja kaikki olivat lähes tyytyväisiä. Puolen päivän aikoihin alkanut smurffiviesti avasi kilpailutapahtumat. Fiilarit olivat nousussa kun Ema harppoi ensimmäiseen vaihtoon yhdeksäntenä muutaman sekunnin kärjestä oltuaan matkalla jo karussa muilta. Toisella osuudella Jouni oli väliajoissa jo toisena mutta iiiso pummi pudotti lopulta sijalle 76. Seuraavilla osuuksilla juoksivat Petra ja Eeva-Leena, joiden jälkeen sijoitus oli 131. Ankkuriosuudella Juho juoksi hyvin ja otti jopa kärkeä vähän kiinni ollen maalissa 87.

Naisten viisiosuuksisessa viestissä meillä oli myös joukkue mukana ja näin ollen iltapäivällä kiipesimme jälleen laskettelurinteen päälle katsomaan lähtöä. Lähdön jälkeen siirryimme hieman alemmaksi katsomaan viestiä, koska meitäkin kovempi tuuli oli viedä kalsaritkin jalasta ja silloin olisi tullut kylmä. Avausosuutta oli juoksemassa Hanna, joka suoriutui urakastaan kohtuullisesti jääden kärkeen vajaat seitsemän minuuttia sijan ollessa 195. Seuraavaa sträckaa lähti viemään Katja, joka eteni suunnilleen samaa vauhtia Hannan kanssa ja saavutti vaihdon sijalla 155, 13 min. kärkeä perässä.

Kolmas ja neljäs osuus olivat hieman lyhyempiä osuuksia. Näitä pätkiä lähtivät tykittelemään Pale ja Hese. Tässä vaiheessa kannustusjoukot olivat siirtyneet viimeisen rastin tuntumaan ja olivat valmiina ottamaan Paulan hurraten vastaan. Aikaa kuitenkin alkoi kulumaan yllättävän paljon ja lapsilta kiellettyjä sanoja rupesi tupsahtelemaan huulien välistä ilmoille. Odotus kuitenkin jatkoi kunnes…. – Helvetti!!! – Mitä? -Kukas se tuolta linkkaa! Aivan, Paulan nilkka oli ottanut ja pyörähtänyt. Matka oli jäänyt jo alkuvaiheissa kesken mutta Paula antoi vielä Hesselille kartan ja tämä intoutuikin Hessu-trikoiden vauhdittamana nostamaan sijoitusta melkein 50 pykälää. Renglystä huolimatta tulostaulu kertoi vielä tyttöjen sijoituksen olevan 146. ja Anniina säntäsi lähes 8 km:n ankkuriosuudelle. Matka taittuikin hyvää vauhtia ja maali tuli vastaan sijalla 131. Vielä tänäänkään (8.6.) tyttöjen suoritusta ei ole hylätty mikä tietysti kelpaa meille mutta asettaa Regnlyn toimivuuden kyseenalaiseksi. Pienellä spekuloinnilla voidaan todeta että, jos Paula olisi juossut Ainon kanssa samaa vauhtia osuutensa olisi sijoitus painunut selvästi alle sadan. Voittoon viiletti kuitenkin Bäkkelagetin urheilukerho melko heikolla joukkueellaan.

Naisten viestin aikana oli jo tungettu uudestaan naama täyteen Pian ja Elisan pöperöitä. Kun naisten viimeisiä ankkureita vielä saapui maaliin ryntäsivät miehet jo 10,7 km:n avausosuudelleen, joka oli leimasimien niukkuuden vuoksi saanut hieman kamppailu-urheilun kaltaisia piirteitä. Välillä letkat olivat seisoneet rasteilla minuutteja kun järjestäjät luulivat neljän leimasimen riittävät 500:lle uroolle. Joillakin rasteilla kaikki eivät edes leimanneet saatuaan rastimiehiltä luvan jatkaa matkaa. Joka tapauksessa kaikki pääsivät vaihtoon ja nopeimmat jopa varsin rivakasti edeten n. 5 min/km. Jari oli puolimatkan väliajoissa vielä -1.22 jäljessä n.40. mutta joutui pian sen jälkeen ruuhkaan rastilla ja vaihdossa sijoitus oli 96. -4.22 kärjestä. Kakkosen aloittaja Sami F. oli jäänyt hitaampiin letkoihin ja oli vaihdossa 392. Toisella osuudella Esa teki hyvää työtä ollen vaihdossa yhden virheen hidastamana 72. -5.20 jäljessä. Kakkosessa Martilla (Palokangas) ei ollut paras päivä ja sija putosi ollen nyt 412. ja ero -41.02. Tässä vaiheessa oli edessä järjestäjien neronleimaus eli viestin katkaisu ennen yöosuuksia.

Muutaman tunnin levon jälkeen jatkettiin 10 min. puolen yön jälkeen långa nattenilla, jota lähdin itse taivaltamaan kolmen epäonnistuneen långan tuomalla itseluottamuksella. Edessä siis 16 km pimeää metsää, joka oli katkaistu kartanvaihdolla 5,5 km:n kohdalla. Alkumatka taivallettiin polkuviidakossa, jossa tein muutaman pienen kämmin ja olinkin jäänyt pari minuuttia lisää kartanvaihtoon. Tässä vaiheessa en ollut kovin optimistinen loppumatkan suhteen kun jalat alkoivat jo hyytymään ja toista kertaa laskettelurinnettä noustessa meinasi reisi jo krampata. Asiaa ei parantanut toisen lenkin ensimmäinen rastiväli: 1,5 km pururataa. Noin 8 km:n kohdalla tein jo kuolemaa ollessani n. 30 miehen letkassa viimeisenä. Vilkaisin taakseni tietääkseni onko varaa hidastaa pikkuisen putoamatta letkasta mutta vilkaisuuni vastasi takana pimeä aukko ja sen takana oleva avoin mäki. Aaaarrggh!!! Saman tien eteen tullut tiheikkö pelasti kuitenkin kuolemalta kun pystyin kävelemällä ottamaan letkan kiinni. Yhtäkkiä olo oli parantunut ja seuraavat kilometrit yritin taivaltaa tasaista vauhtia omalla paikallani jonossa. Nyt oli jo selvinnyt että loppulenkki on putkea, joten keskityin vain ja ainoastaan juoksuvauhtiini ja koodeihin. 2 km ennen maalia olleessa tien ylityksessä fiilikset nousivat kun radiomiehet huusivat numeroita letkastamme: ilmeisesti menee hyvin. Seuraavalla rastilla näin edessä poikittain kohti jo seuraavaa rastia etenevän pitkän kiiltomadon ja pikaisen laskutoimituksen jälkeen totesin sen olevan kärkiletkan. Nyt olin jo edennyt oman letkani kärkipaikoille mutta annoin kuitenkin muiden hoitaa tähänkin asti hyvin sujuneen suunnistuksen. Kun edellinen letka pummasi seuraavaa rastia oli mahtavaa juosta loppuviitoitusta sijalla 44. pari minuuttia kärjestä kun edessä näkyi n. 40 lamppupäätä. Karttatelineellä vielä yksi vartalotaklaus kun joku oli jäänyt huohottamaan karttamme kohdalle ja kartta Artsille, jonka jälkeen hillittyä tuuletusta.

Neljäs osuus oli 7 km:n mittainen ja kärki lähestyi tälläkin osuudella kun Artsi rutisti vaihtoon sijalla 23 -0.28 kärjestä. juoksu oli sujunut varsin hyvin vaikka reitin helppous olikin aiheuttanut ongelmia: letkan vauhti oli tällöin kiihtynyt varsin kovaksi. Seuraavalle 8 km:n pätkälle starttasi Earl The Bear, joka piti paikan askeltaen vaihtoon samalla sijalla -1.10 johtanutta Deltaa perässä. Hieman Kimmon jälkeen saapui vaihtoon kakkosen pitkältä yöltä Pekka, joka oli kartoittanut ruotsalaismetsää tosissaan. Kuudes osuus oli edellisen hajontapari ja metsässä oli nyt se ainoa Janne, joka jatkoi edeltäjiensä viitoittamaa tietä ollen väliajoissa jo 14. ja vaihdossa historiallisesti 18. -3.16 kärjestä. Edes viime vuoden Jukolassa eivät vaihtosijoitukset painuneet alle 20:n!!!

Aamun jo sarastaessa vaihtoi Rasti parikymppiset opiskelijat juuri lukion aloittaneisiin kloppeihin, joille oli vastuuta loukkaantumisten seurauksena kerääntynyt rutkasti. Seitsemättä osuutta lähti taittamaan vielä lamppu päässä Tero L., joka selviytyi putkiosuudestaan varsin virheettömästi. Kärki tosin oli edennyt jonkin verran kovempaa. Sijoitus tässä vaiheessa 39. Kahdeksas ja yhdeksäs osuus olivat taas kympin pätkiä ja näille osuuksille heitettiin kehiin Tero N. ja Jari J. Näillä osuuksilla kilpailun voittanut Bäkkelaget juoksutti Johan Ivarsonia ja Allan Mogensenia, joten eroa tuli jonkin verran lisää. Kovassa puristuksessa myös sijoitus pääsi putoamaan pikkuisen. Vaihtoon pojat tulivat sijoilla 51. ja 80. Teron suunnistus oli sujunut hyvin mutta Jarille oli tullut viisi minuuttia virheitä.

Pitkälle ankkuriosuudelle (16 km) ryntäsi intoa pursuen Sampo, jonka toivoimme nostavan sijoitustamme muutamalla pykälällä. Toisin kuitenkin kävi. Kärjen ohitettua kartanvaihdon n. 50 min. kohdalla odottelimme Sampon pystyvän varsin lähelle. Vähän yli tunnin metsässä oltuaan saapui varsin valkoinen mies kartanvaihtoon saamaan kannustuksemme ja mukillisen maltoa, jotta lihaksissa riittää energia loppuun saakka. Pian siirryimme viitoituksen päähän odottamaan ankkuriamme maaliin. Loppulenkki oli kuitenkin ollut tuskainen ja aikaa kului ennen kuin väsynyt Nylon saavutti maalin valtavien suosionosoitusten säestämänä. Loppusijoitus tämän vuoden tiomilassa oli 89. eli huonompi kuin viime vuonna mutta varsinkin yöosuudet sujuivat tänä vuonna mallikkaasti. Varamiehinen kakkosjoukkuekin pääsi maaliin.

Päällimmäisenä tämän vuotisesta kisasta jäi mieleen järjestäjien uskomattomat kikkailut eri osa-alueilla. Miesten viestin katkaiseminen, kilpailumaastoksi valittu Eskilstunan ulkoilualue, Regnly-floppaus, ratamestarityö ja monet muut asiat puhuttivat kilpailijoita varsin paljon. Kaikki lienevät yhtä mieltä ettei Jukolassa viestin pätkiminen tulisi kuuloonkaan. Kilpailumaasto oli todellakin aivan kaupungin kupeessa olevaa ulkoilualuetta, josta ei polkuja puuttunut. Kartan itäosaan olisi saanut tehdyksi suunnistusratojakin mutta siellä käyneet osuudet (miesten 1, 2, 3, 8, 9 ja 10) kiersivät kaikki lähes identtisen 10 km lenkin siellä. Edes hajontaa ei oltu vaivauduttu käyttämään pahemmin. Ratamestari oli siis onnistunut tekemään kaikki saman mittaiset lenkit lähes identtisiksi. Mainittakoon että kun maastovalinta julkistettiin vetäytyivät alkuperäinen ratamestari ja kilpailunjohtaja projektista todeten ettei maasto vastaa kilpailun vaatimuksia! Jotkut ruotsalaiset pystyvät sentään vielä johdonmukaiseen ajatteluun. Leimaussekoilut lienevät jo kaikkien tiedossa, joten todettakoon vain että onneksi Jukola on kuitenkin Jukola eikä siellä tarvitse keskittyä muuhun kuin suunnistukseen. Toivottavasti järjestäjät ottavat tämän vuotisesta oppia (epäilen) ja toivottavasti ensi vuonna ei flunssa kaada koko joukkuetta petiin tiomilan ajaksi.