Pertti Hara 7.12.1934 – 16.12.2014
Olimme juuri viettäneet Pertin 80-vuotisjuhlia, kun saimme runsas viikko myöhemmin suruviestin hänen poismenostaan. Pertti toimi seurassamme monissa tehtävissä ja ahkerana talkoolaisena 1970-luvulta lähtien aina vuoden 2010 Kytäjä-Jukolaan, mikä jäi hänen viimeiseksi talkooponnistukseksi. Seuran puheenjohtajuus osui vuosiin 1984-85. Eniten Perttiä kiinnostivat suunnistuksessa ratamestarityöt ja kartat. Näitä tehtäviä hän hoiti tunnollisesti paitsi omassa seurassa myös piirin kartta-asiamiehenä sekä ratavalvojana monissa lähiseutujen kilpailuissa.
Pertin hyvä ystävä ja ammattiveli Taisto Jakoaho muisteli yhteistä suunnistustaipaletta Pertin kanssa seuraavin sanoin:
– Ensimmäisen kerran tapasin Pertin HyRan kilpailujen järjestelytehtävissä vuoden 1975 MM-hiihtosuunnistuskisoissa rastimiehenä.
– Pertin suunnistusura oli alkanut VR:n firma-rasteilta vuonna 1973. Varsinkin hiihtosuunnistus ja viestit olivat Pertille mieleistä. Viestisuunnistajana Pertti oli varma. Hän ei ollut vauhtimiehiä mutta ”kantti” piti tiukoissa paikoissa.
– Pertti toimi useissa kansallisissa kilpailuissa ratamestarina ja myös kilpailunjohtajana, sekä talvella että kesällä. Kisajärjestelyissä Pertti oli ahkera ja tunnollinen puurtaja. Kaikki piti tehdä kunnolla ja ajallaan. Erään kerran teimme rastipukit jo syksyllä, ettei keväällä tulisi kiire. Valitettavasti talven aikana oli metsurin työmaa osunut kohdalle ja pukeistakin oli suurin osa sahattu.
– Kartanlukutaito ja karttamuisti olivat Pertillä Ilmiömäiset. Kytäjä-Jukolan yhtä rastipukkia tehdessämme hän osoitti yhtä lähikumpareista ja mainitsi ”muistatko Taisto, kun muinoin SM-kisoihin teimme tuonne rastipukin”.
– Kisamaastojen lupakyselyt olivat luku sinänsä. Monet kerrat maanomistajaksi osui sodan käynyt veteraani ja jouduimme lämmittely-keskusteluissa mukaan ”sotatantereelle”, mm. Kannaksen tykistötaisteluihin. Pertti oli sotakirjansa lukenut ja niin lupia heltisi.
– Suunnistuskilpailujen ratavalvojana Pertti oli tunnollinen – jopa periksi antamaton. Kerrankin eräässä lähiseudun SM-kisassa hän muutatti rastin paikkaa niin, että pieni riitakin siitä taisi kehkeytyä.
– Karttoja ja kartantäydennystä teimme 1970-80 luvuilla melkoiset määrät. Satoja, jos ei tuhansia tunteja siinä hommassa kului. Uskon, että siinä ainakin kartanlukutaito meillä parani.
– Olimme Pertin kanssa paljon metsässä muutenkin kuin rasteja hakien. Lukuisat nokipannukahvit tuli niillä retkeillä keiteltyä ja paranneltua maailmaa.